Päiväunelmia

Hei Anna-Riitta! Olipa mukavaa saada oikea kirje, siitä on todella pitkä aika kun edellisen kerran sain jotain muuta kuin joulukortin tai... siis yhtään mitään. Postiluukusta ei tule edes mainoksia, 'ingen reklam' lukee vielä ovessa edellisen asukkaan jäljiltä. Kirjeesi ei tipahtanut eteisen lattialle vaan tänne digiseinälle, mutta kuitenkin oikea kirje, ei sellainen lyhyt someoksennus, jossa kirjaimet jäävät hymiöiden varjoon.  Meitä yhdistää kiinnostus luontoon, ihmistieteisiin ja seksuaalisuuteen. Anna-Riitta, olet doula ja minä entinen neuvolapsykologi. Sinä olet aktiivinen ja monessa mukana oleva seksuaaliterapeutti ja seksuaalikasvattaja, minä vähän some- ja mediakammoinen psykologi ja  seksuaalineuvoja. Meitä kiinnostavat yhdenvertaisuuden teemat, rakkaus kirjoihin ja kulttuuritapahtumiin, luontosuhde sekä avoimuus elämän moninaisuuden ihmettelylle.  Ihmistaimien ja kasvien esikasvatus on vahvasti omaa tonttiani, viljelen kolmea eri puutarhaa ja teen päivätyötä esi...

 Hei Milla! Muutama päivä sitten 13-vuotiaani halusi lähettää kirjepostia ja annoin hänelle kirjekuoren postimerkillä varustettuna. Hän sanoi osaavansa kyllä kirjoittaa osoitteen. Hetken kuluttua hän toi kuoren, josta löytyi vastaanottajan nimi vasemmasta yläkulmasta ja osoite ihan oikeasta kohdasta postimerkin alta – kirjoitettuna ylösalaisin. Vuosi 2025 on siis alkanut kirjeteemalla myös kasvatuksen osalta. En muista, että kukaan olisi itselleni koskaan varsinaisesti opettanut kirjekuoren käyttämistä, vaan mallioppiminen oli tehokasta 90-luvulla, kun posti kuljetti vielä miljoonia kirjeitä vuodessa. Itselläni oli vuosien saatossa ainakin toistakymmentä kirjekaveria, joista osa oli esimerkiksi perhetuttujen lapsia tai luokkakavereita, osa kirjeenvaihtopalstoilta löytyneitä tuttavuuksia. Lapsuudenystävän muuttaessa teini-ikäni kynnyksellä Alankomaihin alkoi kirjeenvaihto, joka piti ansiokkaasti yllä Mäntsälän postin postimerkkimyyntiä. Lähetin kirjeen maanantaisin, keskiviikkoisin ...

 Ihan pian lennähtää kirjekyyhky ikkunasta sisään ja tuo ensimmäisen kirjeen uudelta kirjeenvaihtotoveriltani Anna-Riitalta. Kevään aikana kirjoittelen hänelle tällä palstalla. Teemoina mm. seksuaalisuus ja uudet alut, pienet ihmiset, kasvun hetket, kaikki se mitä elämä eteen heittää. Unelma yhdenvertaisuudesta elää vahvasti ja työ lasten ja nuorten parissa motivoi miettimään, mitä me aikuiset voisimme tehdä enemmän ja paremmin, jotta täällä olisi hyvä ja turvallinen paikka kasvaa isoksi, ilman että tarvitsee kantaa menneiden aikojen taakkaa, nukkavierua asenneilmapiiriä, puhumattomuuden perinnettä. Kirjeet käsittelevät elettyä elämää ja sen kerroksia, unelmien kudelmia, jotka liittyvät myös luontoon, sen kaikenlaisiin jännittäviin oikkuihin ja kummallisuuksiin. Miten luonto vaikuttaa meissä ja toisinpäin. Kukista ja mehiläisistä tietenkin, mutta jos seksistä puhutaan niin mieluiten suorasanaisesti, kiertelemättä ja kaartelematta kukkapenkim kautta.