Kiitos kirjeestä!

Hei Anna-Riitta! Olipa mukavaa saada oikea kirje, siitä on todella pitkä aika kun edellisen kerran sain jotain muuta kuin joulukortin tai... siis yhtään mitään. Postiluukusta ei tule edes mainoksia, 'ingen reklam' lukee vielä ovessa edellisen asukkaan jäljiltä. Kirjeesi ei tipahtanut eteisen lattialle vaan tänne digiseinälle, mutta kuitenkin oikea kirje, ei sellainen lyhyt someoksennus, jossa kirjaimet jäävät hymiöiden varjoon. 

Meitä yhdistää kiinnostus luontoon, ihmistieteisiin ja seksuaalisuuteen. Anna-Riitta, olet doula ja minä entinen neuvolapsykologi. Sinä olet aktiivinen ja monessa mukana oleva seksuaaliterapeutti ja seksuaalikasvattaja, minä vähän some- ja mediakammoinen psykologi ja  seksuaalineuvoja. Meitä kiinnostavat yhdenvertaisuuden teemat, rakkaus kirjoihin ja kulttuuritapahtumiin, luontosuhde sekä avoimuus elämän moninaisuuden ihmettelylle. 

Ihmistaimien ja kasvien esikasvatus on vahvasti omaa tonttiani, viljelen kolmea eri puutarhaa ja teen päivätyötä esiopetuksen psykologina, eli sielunviljelystä, niin kuin ennen vanhaan psykologiaa kutsuttiin. Psykologian historia ja seksologia ovat kirjakeräilyni kohteita. Kirjahyllyyn päätyvät sellaiset kirjat, joita ei enää helposti pysty ostamaan tai lainaamaan. Setän opetuksia sielunviljelyksestä on aarre, jonka olen perinyt omalta isoäidiltäni. Isoäidilläni oli muistisairaus ja samoin omalla isälläni. Teen työtä myös ikäihmisten parissa. On todella virkistävää ensin lukea satuja, vastailla lasten kiperiin kysymyksiin, konttailla pitkin lattioita ja leikkiä kilpikonnaa tai kamelia... sitten vähän myöhemmin keskustella viisaiden ja ajattelevaisten aikuisten kanssa, joilla on paljon elettyä elämää ja tarinoita. Muistisairauksiin liitetään usein pitkälle edenneet sairauden kuvat, mutta se on vain yksi puoli asiasta. Niin todellakin aktiivista ja mielenkiintoista elämää on ihmisillä myös työelämän jälkeen ja sairauksista huolimatta. 

Vauvasta vaariin on kulkenut oma ammatillinen polkuni, tai oikeastaan vaarista vauvaan ja takaisin. Ehkä pitäisi sanoa mummosta muksuun tasa-arvon nimessä. Oma äitini eli lapseni mummo on aivan käsityöhullu, mutta isoäidin neliöt ovat ehkä vaativinta mitä itse osaan virkata. Lainaan blogiin taitelijaystäväni Suvi-Kirsi Korhosen kudelmia ja akvarelleja. Unelmia ja kudelmia on blogi, jossa ihmisen elämää peilataan sekä luonnonilmiöihin mutta myös taiteeseen ja kirjallisuuteen.

Tässä vaiheessa lopetan esittelypuheet ja kiitän Anna-Riitta sinua ihanasta ideasta ja ensimmäisestä kirjeestä. Hidas tahti sopii oikein hyvin, eli kerran viikossa tupsahtaa uusi kirje tänne digiavaruuteen. Mainitsit adhd:n, ja tarpeen hidastaa tahtia. Hitaus sopii minulle vallan mainiosti. Vanhanaikainen mieleni ei ole ihan vielä siirtynyt pois 1900-luvulta... vähän jäin kaipaamaan sitä oikeaa paperikirjettä, erityisesti kaunista kirjepaperia ja postimerkkejä, joita lapset eivät enää välttämättä tunnista, tai tiedä mikä on postimerkin tarkoitus. Sekä pienten lasten että aikuisten psykologin arvioissa edelleen saatetaan kysyä tällaisia asioita. Se oli 90-luvulla selvästi kaikkien jakamaa yleistietoa, mutta nyt on ajat toiset. Ehkä houkuttelen sinua vielä paperikirjeiden äärelle, kirjoitan sen sulkakynällä, suljen kuoren sinetillä ja lähetän sen lokin nokassa postilaatikkoosi.