Päiväunelmia

Hei taas Anna-Riitta ja kiitos lempeistä sanoistasi, myötätuntoa ja itse myötätuntoa tarvitaan joka estradilla. Ilahduttaa kuulla sinun uudesta stand up - harrastuksestasi. Minä olen palannut pitkän tauon jälkeen kuorolaulun pariin ja ensi viikolla Ritarihuoneella kajahtaa. Laulaminen on vähän kuin pyörällä ajo, ekoilla kerroilla tulee lihakset kipeäksi, mutta kerran kun pääsee uuteen vauhtiin niin tuntuu, ettei taukoa olisi koskaan ollutkaan.  Viime aikoina on mietityttänyt tasa-arvokysymykset, Nähdyksi tulemisen oikeus ja tarve. Hyvällä ystävälläni on todella taidokas eroottisen tanssin ryhmä ja käyn aina keikoilla kun vain ehdin ja lippuja riittää. Mutta se on ollut vähän hämmentävää huomata, että edelleen seksuaalisuus herättää ympäristössä tunteita, sellaisia mitä ei kuoron keikoilla tarvitse kantaa toisten ihmisten puolesta. Ehkä se on jotain kollektiivista häpeää ja kateutta, Stand up komiikkakin elää samalla bensalla, mutta on sallitumpaa.  Kun me kuorolais...

Hei Anna-Riitta, toivottavasti olet jaksanut pakertaa kirjaprojektin parissa, tämä syksy ja huono sää tuo kaikki ikävät lieveilmiöt, pimeyden, kylmän ja väsymyksen. Kirjoitan kirjettä yöllä, koska olen ensimmäistä kertaa elämässäni alkanut kärsiä unettomuudesta. Valvon määrättömiä aikoja, vaikka ennen pystyin nukahtamaan helposti myös pystyasentoon. Nyt ei auta oikein mikään. Puutarhassa olen kasvattanut salviaa, josko tee auttaisi edes vähän tähän hormonaalisen hiipumisen vaiheeseen. Mutta toistaiseksi ei mitään vaikutusta, ehkä siirryn puna-apilaan. Kirjasi kuukautisista, voisi hyvin saada jatko-osan niiden päättymisestä. Se olisi kuin syksy viljelypalstalla, jossa ei nyt ole enää kuin muutama porkkana ja kuihtuneita kukan varsia pystyssä. Viimeisestä kurpitsasta tein lyhdyn, tosin rotta taisi syödä lopulta siitä puolet. Pitäisi nähdä jotain positiivista tässä syksyn synkkyydessä ja yövalvomisessa. Ehkä ehtisi tehdä jotain enemmän, jos alkaisi vaikka opiskella öisin. Viih...