Lava on vapaa

Hei taas Anna-Riitta ja kiitos lempeistä sanoistasi, myötätuntoa ja itse myötätuntoa tarvitaan joka estradilla. Ilahduttaa kuulla sinun uudesta stand up - harrastuksestasi. Minä olen palannut pitkän tauon jälkeen kuorolaulun pariin ja ensi viikolla Ritarihuoneella kajahtaa. Laulaminen on vähän kuin pyörällä ajo, ekoilla kerroilla tulee lihakset kipeäksi, mutta kerran kun pääsee uuteen vauhtiin niin tuntuu, ettei taukoa olisi koskaan ollutkaan. 

Viime aikoina on mietityttänyt tasa-arvokysymykset, Nähdyksi tulemisen oikeus ja tarve. Hyvällä ystävälläni on todella taidokas eroottisen tanssin ryhmä ja käyn aina keikoilla kun vain ehdin ja lippuja riittää. Mutta se on ollut vähän hämmentävää huomata, että edelleen seksuaalisuus herättää ympäristössä tunteita, sellaisia mitä ei kuoron keikoilla tarvitse kantaa toisten ihmisten puolesta. Ehkä se on jotain kollektiivista häpeää ja kateutta, Stand up komiikkakin elää samalla bensalla, mutta on sallitumpaa. 

Kun me kuorolaiset harjoittelemme ohjelmistoa viimeisen päälle hyvään tikkiin, odotamme kriitikkoa paikalle ja toivomme että lehtijuttu on ylistävä, niin ei sitä hämmästele kukaan. Mitäpä iloa pelkästä suihkussa laulamisesta olisi...toinen ystäväni mahdollistaa lapsille esiintymisen ilon, kirjoittamalla piirtämällä, säveltämällä ja ohjaamalla musiikkinäytelmiä koululaisille. Samalla tavalla sinäkin Anna-Riitta näet paljon vaivaa hiomalla settejä seuraavalle keikalle, haluat näyttää parasta osaamistasi ja saada yleisön nauttimaan sekä palaamaan. Varmasti kehollisuus on läsnä sinunkin  huumorissasi, hypätään välillä ehkä syväänkin päätyyn. Mutta suhde erotiikkaan on edelleen hyvin ristiriitainen, sillä myydään kaikkea kaupallista aivan surutta. Kuitenkin jos nainen esiintyy niukemmassa asussa ja saa ihmiset eläytymään ja tuntemaan iloa ja ihastusta tanssitaiteen äärellä, niin siinä onkin sitten jotain kummallista. "haluaako ne esitellä itseään", "kerjäävät huomiota", "strippareita"... Tulee mieleen sanonta, happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. 

Vieläkään ei ole millään tavalla itsestään selvää, että löytyisi turvallisia tiloja eroottiselle tanssille. Yleisö saattaa näpistää esiintymisasuja tai häiritä muutoin esiintyjiä, jostain syystä pelkkä taputtaminen ei onnistu samalla tavalla kuin vaikka teatterissa. Yritykset eivät voi tilata tällaista viihdettä pikkujouluihin, koska siitä voi mennä maine tai tulla selvitystarve sisäisesti. Kukaan ei uskalla sanoa, että esitys oli hieno ja taidokas, ettei profiloidu kannattamaan naista esineellistävää kulttuuria. Eikä esiintyjien turvallisuuskaan ole taattu. Keski-ikäinen ihminen ei voi edelleenkään huoletta nauttia omasta sensuellista puolestaan ja sen ilmentämisestä tanssin keinoin eikä kaikesta siitä valtavasta työstä näytöksen takana, koska aina tarvitsee jännittää tai pelätä ulkopuolisten reaktioita. Koska paljas iho. 

Erityisesti naisen keho on edelleen se salattu temppeli, josta pitää huolehtia ja säilyttää se ikuisesti nuorena ja viehkeänä... Mutta ketä varten? Kuntosalilla pitää käydä ja ns. huolehtia itsestään. Rupsahtaminen ei sovi. Rypyille ei, selluliitille ei, karvoille ei, harmaille hiuksille ei,... Onneksi olen syntynyt 70-luvulla, niin olen säästynyt tekoripsiltä, geelikynsiltä ja botoxilta. Mutta vaikka kaiken tämän ja paljon vielä päälle tekisi sosiaalisen paineen vuoksi, niin lopputulos pitää kuitenkin peittää ja piilottaa. Miksi ryhtyä koko vaivannäköön, jos lopulta kaikki se kaunis, mitä ihmisellä kehossaan on, ei lopulta ole hänen omassa määräysvallassaan. 

Itseilmaisu hakee monia muotoja, oma juttuni on tanssi ja laulu ja puutarhan hoito. Myös pihaa rakentaessani katson sitä toisten silmin, mitähän naapuri tai satunnainen ohikulkija tästä pitää. Halu ikuistaa, tulla oman äänen, käden jäljen, sanallisen viestin tai kehollisen ilmaisun kautta nähnyksi ei ole mitenkään poikkeava tarve. Silti seksuaalisuudn ilmentäminen on vielä tarkasti säänneltyä. 

Yhteiskunnan ristiriitaiset normit huolehtivat siitä, että kohun saa aikaiseksi yhtälailla esittämällä Händelin Messiasta tai pyörittämällä tasseleita. Olenpahan nähnyt myös neitsyt Maria teemaisen burleskiesityksen, jossa riemu revittiin näiden kahden kielletyn yhdistelmästä. Mutta raja on hiuksen hieno, taiteesta ja emansipaatiosta pornon puolelle. Jonkun on aina edustettava sitä toiseutta, jotta muut voivat nähdä itsensä hyvänä. 

Ps. Ensimmäistä kertaa näin rosmariinin kukkivan, kukka oli hauras ja suloinen, jollain tavalla paljas. Mutta nyt nämä lähtevät kellariin piiloon odottamaan kevättä ja uutta tulemista.