Vaiheikkaat vuodet

Hei Anna-Riitta, toivottavasti olet jaksanut pakertaa kirjaprojektin parissa, tämä syksy ja huono sää tuo kaikki ikävät lieveilmiöt, pimeyden, kylmän ja väsymyksen. Kirjoitan kirjettä yöllä, koska olen ensimmäistä kertaa elämässäni alkanut kärsiä unettomuudesta. Valvon määrättömiä aikoja, vaikka ennen pystyin nukahtamaan helposti myös pystyasentoon. Nyt ei auta oikein mikään.

Puutarhassa olen kasvattanut salviaa, josko tee auttaisi edes vähän tähän hormonaalisen hiipumisen vaiheeseen. Mutta toistaiseksi ei mitään vaikutusta, ehkä siirryn puna-apilaan. Kirjasi kuukautisista, voisi hyvin saada jatko-osan niiden päättymisestä. Se olisi kuin syksy viljelypalstalla, jossa ei nyt ole enää kuin muutama porkkana ja kuihtuneita kukan varsia pystyssä. Viimeisestä kurpitsasta tein lyhdyn, tosin rotta taisi syödä lopulta siitä puolet.
Pitäisi nähdä jotain positiivista tässä syksyn synkkyydessä ja yövalvomisessa. Ehkä ehtisi tehdä jotain enemmän, jos alkaisi vaikka opiskella öisin.

Viihdevuodet, vaihdevuodet, menopaussi,.. nämä sanat pyörivät nyt mainoksissa enemmän kuin koskaan. Ei aamua ilman emätinpuikko- laastari ja voidepropagandaa, puhumattakaan ystävistä, jotka lähettävät hyvää hyvyyttään pimppijumppavideoita. Mutta kaikki eivät toimi vain rakkaudesta, raha vaihtaa omistajaa ja lääkefirmat lihovat, Yhtä vääjäämättömästi kuin keski-ikäisen ihmisen keskivartalo, joka ottaa uuden vähän kurpitsamaisen muodon. Nyt olisi trendikästä hoitaa itseään ja puutarhaa, niin että säilyisi freesinä uuteen huomiseen, mutta mistä löytää motivaatio tässä loputtomassa vesisateessa. 

Sitten kun Anna-Riitta kirjoitat vielä vaihdevuosikirjan, niin toivon että se olisi jotain piristävää ja voimaannuttavaa. En tahdo juuri nyt kuulla miten testosteronilla voi piristää ikääntyvän intohimoa, en halua syödä mitään pillereitä tai ottaa tarroja takapuoleen tai käsivarteen, kuparia tai hormoneita kehoon, enkä mitään millä uskotellaan, ettei kesän jälkeen välttämättä tulekaan syksy... Ja syksyn jälkeen talvi, paitsi jos saan karhujen tai muumien lailla vaipua talvihorrokseen. 

Kauniita unia sinulle ja voimia syksyyn! 




Mutta tosiasioiden pakeneminen on 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi vuosi ja uudet unelmat

 Ihan pian lennähtää kirjekyyhky ikkunasta sisään ja tuo ensimmäisen kirjeen uudelta kirjeenvaihtotoveriltani Anna-Riitalta. Kevään aikana kirjoittelen hänelle tällä palstalla. Teemoina mm. seksuaalisuus ja uudet alut, pienet ihmiset, kasvun hetket, kaikki se mitä elämä eteen heittää. Unelma yhdenvertaisuudesta elää vahvasti ja työ lasten ja nuorten parissa motivoi miettimään, mitä me aikuiset voisimme tehdä enemmän ja paremmin, jotta täällä olisi hyvä ja turvallinen paikka kasvaa isoksi, ilman että tarvitsee kantaa menneiden aikojen taakkaa, nukkavierua asenneilmapiiriä, puhumattomuuden perinnettä. Kirjeet käsittelevät elettyä elämää ja sen kerroksia, unelmien kudelmia, jotka liittyvät myös luontoon, sen kaikenlaisiin jännittäviin oikkuihin ja kummallisuuksiin. Miten luonto vaikuttaa meissä ja toisinpäin. Kukista ja mehiläisistä tietenkin, mutta jos seksistä puhutaan niin mieluiten suorasanaisesti, kiertelemättä ja kaartelematta kukkapenkim kautta. 
Lue lisää

Kiitos kirjeestä!

Kuva
Hei Anna-Riitta! Olipa mukavaa saada oikea kirje, siitä on todella pitkä aika kun edellisen kerran sain jotain muuta kuin joulukortin tai... siis yhtään mitään. Postiluukusta ei tule edes mainoksia, 'ingen reklam' lukee vielä ovessa edellisen asukkaan jäljiltä. Kirjeesi ei tipahtanut eteisen lattialle vaan tänne digiseinälle, mutta kuitenkin oikea kirje, ei sellainen lyhyt someoksennus, jossa kirjaimet jäävät hymiöiden varjoon.  Meitä yhdistää kiinnostus luontoon, ihmistieteisiin ja seksuaalisuuteen. Anna-Riitta, olet doula ja minä entinen neuvolapsykologi. Sinä olet aktiivinen ja monessa mukana oleva seksuaaliterapeutti ja seksuaalikasvattaja, minä vähän some- ja mediakammoinen psykologi ja  seksuaalineuvoja. Meitä kiinnostavat yhdenvertaisuuden teemat, rakkaus kirjoihin ja kulttuuritapahtumiin, luontosuhde sekä avoimuus elämän moninaisuuden ihmettelylle.  Ihmistaimien ja kasvien esikasvatus on vahvasti omaa tonttiani, viljelen kolmea eri puutarhaa ja teen päivätyötä esi...
Lue lisää

Väistämisoikeus

Kuva
Kiitos Anna-Riitta taas kirjeestä ja inspiroivasta avauksesta!!! Väistämisvelvollisuus, nyt tartuit mielenkiintoiseen teemaan! Ja ei - en ole kokeillut kadulla mitä tapahtuu jos pidän oman kävelylinjani, mutta pidän uskottavana sitä, että väistäminen on pitkälti opittu tapa, ehkä jopa vähän primitiivinen pyrkimys välttää kivuliasta osumaa. Ehdottomasti se kertoo myös hyvistä käytöstavoista, mutta ei siitä pelkästään, koska myös eläimet väistävät. Minulla oli lapsena pieni perhoskoira, joka väisti aivan ojaan asti kaikkia vastaantulijoita ja kyllä vain, tyttökoira oli. Kissoille hän saattoi haukahtaa isäni jalkojen välistä, muuten ei koskaan uskaltanut. Itsekin liikenteessä odotan ja väistän kaikki maan matosetkin, niin että takanatulijat menettävät hermonsa. Edustan sitä stereotypioiden "naiskuskia", jonka ajotaito rapistui vuosina, jolloin perheessä oli nk. parempi kuljettaja, joka automaattisesti istui ratin taakse. Syytän tästä itseäni, olisi pitänyt hakeutua väkisin autoi...
Lue lisää