Respektiä todellakin!
Olen Anna-Riitta jakanut päiväkodeille sinun kirjasuosituksiasi lasten kehotunnekasvatukseen ja iloitsen pulppuilevasta innostasi tehdä tätä työtä. Kerroit lapsesi koulun saamenkielisestä opetuksesta. Tuttu paikka! Samoja lapsia minulla on ollut ilo seurata päiväkodin puolella. Katselen seksuaalikasvatuksen kenttää tällä hetkellä enemmän juuri näiden pienten, alle kouluikäisten lasten kantilta. Ilahduttavaa on nähdä kuinka ihanasti lapset kiinnostuvat samoista tärkeistä kehotunneasioista. He ovat uteliaita ja avoimia. Juuri samaisessa päiväkodissa on ihan mahtavaa yhdessä tekemisen meininkiä, ja erilaiset kieli- ja kulttuuritaustat nähdään rikkautena. Pienistä siemenistä kaikki nämä ihmistaimetkin lopulta maailmalle ponnistavat ja synnyttävät uusia tuulia ja raikkaita ajatuksia.
Viime päivien otsikot ovat olleet kyllä vähän eltaantuneita, kuin homehtunut tofu joka jo hiukan löyhkää. Jännittävällä tavalla politiikassa noustaan pikakiitoa mm. erityisopetuksen ja seksuaalikasvatuksen asiantuntijoiksi. Huvittavinta oli tarkkailuluokkien vaatiminen takaisin ja inkluusion vastustus. Tarkkailuluokkien aikakaudella (70-80-luku?) pienryhmäopetusta kouluissa oli todella vähän. Nyt väitetään, että erityisluokkia olisi inkluusioajattelun vuoksi vähennetty, vaikka luku on pelkästään kasvanut, jo yli 350:een pelkästään Helsingissä. Respektiä-kirjaakaan on tuskin kukaan kommentoija lukenut, mutta varmoja ollaan sen haitallisista vaikutuksista nuorisoon. No, eihän mikään kirja kaikille ja kaikenikäisille sovi. Opettajien ja vanhempien tulee olla sensitiivisiä etsiessään eri kasvun vaiheessa oleville lapsille kohdennettua kirjallisuutta. Ja kirjat on hyvä lukea ensin itse ajatuksella. En kuitenkaan näe kirjoja tässä maailmanajassa kaikkein vaarallisimpana ilmiönä. On paljon sellaista selvästi tietylle kasvuvaiheelle sopimatonta mediasisältöä, joka tunkeutuu lasten verkkokalvoille liian varhain ja lupaa kysymättä digilaitteiden kautta.
Kirjat ovat lukijalleen pehmeämpiä. Ne mahdollistavat sivujen avaamisen ja sulkemisen. Mieli suodattaa myös automaattisesti kirjoista pois osan ikävaiheelle epärelevanteista sisällöistä. Lapsena minua kiehtoi faaraoiden tarinat, mutta vasta luettuani Sinuhe egyptiläisen uudelleen lukiossa, huomasin seksuaaliviitteet, joille alakouluiässä olin ollut aivan sokea. Jälkiviisaasti tiedän hyvin paljon kirjoja, jotka olisi pitänyt aikanaan jättää lukematta. Lukutoukkana tyhjensin ensin vanhempieni ja sitten isosiskon kirjahyllyn, minkä seurauksena meni sitten muutamatkin yöunet. Mm. Andre Brinkin: Katson pimeään ei ollut varsinaisesti pikkukoululaisille tarkoitettu. Se oli varsin julmaa kuvailua apartheidin ajoilta. Kielletty rakkaus ja sen seuraukset, aivan käsittämätöntä ihmiskunnan historiaa. Onko Anna-Riitta sinulle jokin kirja ollut liikaa, oletko koskaan katunut jonkin kirjan lukemista?
Minulta meni vaaliohjelmat vähän ohi, viikon lööpeistä olen sekä yrittänyt ohittaa, että vähän vilkuilla reaktioita neandertalin ja palandertalin ajan seksuaalisuuteen... Ensimmäinen sijoittuu hyvin Maan lapset - kirjasarjan eroottisiin tunnelmiin. Jean M. Untinen-Auelin kirjasarja teki minuun suuren vaikutuksen 11-vuotiaana. Tarinat jääkausien aikaisesta vaelluksista ja metsästäjä-keräilijöiden elämäntavoista oli romantisoitu seksinhuuruiseksi rakkaustarinaksi keskelle mammutinmetsästystä.... Jälkimmäinen saaga palandertalin miehen seksuaalisuudesta on aika lyhyt, verrattuna muutaman alkumiehen tai miehenalun nostattamaan somekuohuun. Mutta sama sosiaalisen aseman tavoittelun paine saa sekä miehen mammutinkarvataljassa, että pujottelutrikoissa öyhäämään käsittämättömiä äänteitä suustaan.
En tiedä mitä sinä Anna-Riitta tästä mietit, mutta itse olen pyrkinyt vaihtamaan kaikissa yhteyksissä sanan seksuaalikasvatus tilalle seksuaalikunnioitus. Siitä kaikki lähtee, ettei toisen ihmisen kehoa, pukeutumista, sukupuolen tai seksuaalisuuden ilmentymiä mennä kieli poskessa kommentoimaan. Respektiä todellakin tarvitaan! Jos itse saisin suositella vain kahta kirjaa teini-ikäisille koululaisille, niin lukujonoon lähtisi Natalie Simonsonilta - Maailman tärkein kirja ja Rakel Liekin - Hyvän olon seksi. Ne ovat turvallisia lukukokemuksia melko laajalle ikähaarukalle. Molemmissa on hyvä ja seksuaalisia kohtaamisia kunnioittava henki, lempeyttä ja huumoria. Ja Liekin oma upea kuvitus on yhtä kaunista kuin tekstikin. Kiinnostaisi Anna-Riitta kuulla, mitkä ovat sinun suosikkikirjasi eri ikäisille lapsille?
Kommentit
Lähetä kommentti