Värisävyjä ja uskon asioita

Terveisiä sairastuvalta ja Kiitos jälleen kerran kirjeestä! Pahoittelut vastauksen viipymisestä, kunto ei ole ollut ihan paras mahdollinen. Sinä olet kyllä totisesti suurella liekillä asioiden takana, jotka haluat nostaa esiin. Minua on kutsuttu tulisieluksi, mutta tässä kohdassa olen ennemmin jäähdytysnestettä, jos taas autoterminologiaan palataan. Liikenneaiheiset kirjelmät ovat aika yllättävä valinta kahdelta täysin antiautoilijalta, mutta eipä siinä mitään. Saan säännönmukaisesti sparrausta alkavaan autoiluharrastukseeni pihan lapsukaisilta, jotka syttyvät muun muassa kytkin- ja jarruremonttiaiheisista keskusteluista. Lakaisukoneen ja roska-auton vierailu pihassa ovat myös ovat varmoja keskustelun avauksia ja jäänmurtajia. Henkilökohtaisesti olen ylpeä siitä, että erään pihamme 2-vuotiaan ensimmäinen kolmen sanan lause oli ”Milla työntää kottikärryjä”. Se on kaiketi ollut niin tavallinen näky, että on jäänyt pienen pojan verkkokalvoille ja ajatus kielen päälle pyörimään. Siinä missä aikuiset katsovat tekemisiäni kummeksuen ja vähän hämmentyneinä, niin lapset kysyvät suoraan. Mitä sinä oikein teet? Miksi sinä leikkaat niitä oksia? Mihin sinä niitä viet? Kun kerrostaloasunnon irtaimistoon kuuluu myös oksasilppuri ja ruohonleikkuri, rautakanki ja bokashiämpärit, niin maine on taattu. Tällä hetkellä esikasvatuksessa on paljon pieniä kukkien ja vihannesten poikasia, koulin taimia isompiin astioihin sitä vauhtia, mitä saan pestyä käytöstä maitopurkkeja jne.

Poliisihepanpapanat lannoitteena…. hmm. No kyllä voi niitä pollen munkkeja kadultakin hakea, onhan se hyvä, etteivät jää keskelle Esplanadia haisemaan. Mutta jos isompaa määrää mielii poimia, niin se pitäisi tehdä juuri ennen tai paljon jälkeen madotuksen. Tämän opin aivan vastikään, hevosten saamien lääkekuurien hajoaminen lopputuotteesta on hidas prosessi. Lääke- ja hormonikertymät vesistöissä ja maaperässä ja sitä kautta ravinnossa on mikromuovien ja torjunta-aineiden sekä raskasmetallien ohella merkittävä ympäristöongelma, varsinkin kun meitä on ohjeistettu viimeiset 20 vuotta upottamaan maahan kaikenlaisia rikkaruohoesteitä ja juurimattoja, jotka päätyvät mikromuoveina maaperään ja ihmisten elimistöön. Muoveja päätyy myös lannoitteiden joukossa pelloille ja viljelijöiden käyttämät mansikkamuovit tai heinäpaalien suojamuovit silppuuntuvat myös maaperään. Kauppojen biojäte kerätään muovipakkauksineen, niitä ei pureta ennen jätteen keräystä, niin kuin kotona tehtäisiin ja siitä bio- ja muovimössöstä sitten tehdään jatkotuotteita, jolloin ne pakkaukset päätyvät myös maahan. Puhdas ruoka alkaa olla fantasiaa, ei edes itse kasvattamalla pysty huomioimaan kaikkia ympäristötekijöitä. Vaikka mullan tekisi itse eikä käyttäisi kaupan turveperäistä multaa, niin kuitenkin tuontihedelmien kuorista torjunta-aineet jne. päätyvät uudelleen ravintoon.

 Yhdenvertaisuusasioissa on tapahtunut oman aikuiselämän aikana paljon positiivista kehitystä, ympäristön tilassa vain negatiivisia uutisia toisensa perään. Mainitsit poliisiorganisaation ongelmista ja tunnistan kyllä tilanteen ja nähnyt ikäviä asioita aikanaan, mutta olen todistanut myös todella vahvaa kehitystä 20 vuoden aikana. Nuoret ihmiset ovat monessa asiassa valveutuneita ja myös poliisissa on tehty työtä sen eteen, että yksittäisten ihmisten vinoutuneet asenteet eivät vaikuttaisi työntekijöiden ammatillisuuteen ja luotettavuuteen. Se on tärkeää joka ammatissa, mutta erityisesti työssä, jossa on valtaa ja mahdollisuus vaikuttaa. Puhuin juuri opettajien pedapäivässä näistä yhdenvertaisuusteemoista ja ammatillisesta minästä, joka viimeistään aamulla puetaan päälle vaatekaapilla. Jokaisella yksilöllä on oma henkilöhistoriansa, omat ajatukset ja ennakkoluulot, uskomukset ja käsitykset, mutta työssä meitä ohjaavat yhteiset lait ja työpaikan arvot. Lapset tarvitsevat erityistä huolenpitoa, johon ei voi sekoittua politiikka tai muut maailman tapahtumat. Sodat herättävät suuria tunteita ja ahdistusta, mutta mikään paha tässä maailmassa ei kuitenkaan ole meidän pienten päiväkotilasten vika ja heidän täytyy saada olla ylpeitä omasta kielestään ja kodistaan. Heitä pitää myös suojella informaatiolta, jota he eivät vielä pysty käsittelemään. Lapset eivät ole tämän maailman murheita aiheuttaneet. 

 Pidin hyvänä uutisena sitä, että linkkaamassasi artikkelissa ulkomaalaistaustaisilla ihmisillä luottamus poliisiin oli suurempaa kuin kantasuomalaisilla. Nyt juuri sukulaistyttö valmistui poliisiksi ja on aivan mahtava nuori nainen, hyvällä asialla ja hyvällä asenteella. Poliisin työ pitäisi olla houkuttelevaa erilaisista poliittisista, kulttuurisista ja uskonnollisista taustoista tuleville ihmisille. En ollut aikaisemmin pohtinut poliisien puoluekantaa, mutta kuulostaa kyllä ihan loogiselta. Se, että poliisien joukossa on enemmän kokoomuksen ja perussuomalaisten kannattajia ei varsinaisesti yllätä. Miten saisi esim. vasemmistotaustaisia nuoria hakeutumaan poliisikoulutukseen? En usko, että poliittinen vakaumus muuttuu uran aikana, vaan tietyt ammatit houkuttelevat enemmän ihmisiä, joiden aatteeseen ja vakaumukseen työ sopii. Toisaalta ei ihmisiä voi pakottaa sellaiseen työhön, jota he eivät halua tehdä. Aikanaan ennen siviilipalvelusta, uskonnollisesta vakaumuksesta huolimatta armeijaan meno oli pakollista, mutta se sallittiin aseettomana palveluna. Olen kuullut, että silloin uskovia armeijassa myös vähän simputettiin. Vakaumuksen vuoksi aseettoman asepalveluksen suorittajien piti marssia keppi olalla ja sanoa pam pam. silloin kun muut ampuivat aseella. Onneksi nyt on vapaus valita, siviilipalvelusta voi tehdä niin monella tärkeällä alalla, ja myös oman kiinnostuksen mukaan.

 Ymmärrän pointtisi siinä, että kouluilla tarvitaan enemmän psykologia kuin poliisia, mutta koulupsykologina toivotan myös poliisit muiden muassa tervetulleiksi. Kaikki aikuiset vierailijat tuovat erilaista näkökulmaa koulun arkeen. Esim. nyt juuri viime viikolla Vantaalla piispa vieraili koulussa keskustelemassa yläkoululaisten kanssa seurakunnan piispantarkastuksen yhteydessä. Vaikka en itse ole seurakunnan jäsen, niin kuuntelen mielelläni eri katsantokannoista tulevia puhujia ja näen niissä rikkautta. Piispa Teemu Laajasalo on hyvin karismaattinen puhuja, hänen puheensa oli hieno ja ajatuksia herättävä, kaikkinaiseen huolenpitoon ja yhdenvertaisuuteen kannustava. Laulajalle kirkot ovat tuttuja paikkoja ja pääsiäisen aikaan esitämme Jenkinsin Stabat Materia, jonka teksti kertoo äidin surusta. Pidän huolestuttavana sitä kehitystä, jossa uskontojen olemassaolo yritetään häivyttää koulumaailmasta. Se on globaalistikin ajateltuna aivan järjetön tavoite. Omassa lapsuudessani tunnustuksellinen uskonnon opetus oli aivan arkipäivää, nyt se on ehdottomasti kielletty. On tultu toiseen ääripäähän, viime aikoina on kuunneltu vain uskonnottomien oikeutta riisua koulut uskonnollisesta sisällöstä ja tästä on oltu kouluissa hyvin tarkkoja. Minä toivoisin mieluummin, että kouluihin saisi tuoda runsaasti erilaista pohdittavaa, musiikkia ja kulttuuria, uskonnollisia ja uskonnottomia aineksia kaikista maailman kolkista. Väheksytään myös nuorten kykyä käsitellä erilaista informaatiota ja vertailla kuulemiaan asioita, pohtia vakaumuksia ja päättää itse omista uskonnolliseen elämään liittyvistä asioista. Nuoret eivät ole tyhmiä ja he tarvitsevat tietoa maailmasta koulurakennuksen ulkopuolella, erilaisista ihmisistä, elämäntavoista ja ihmisyyksistä. Koulun tulee auttaa heitä kasvamaan myös kohti erilaisia sielullisia värejä ja sävyjä, mikä ei onnistu teoreettisen neutraaliuden kuplassa. Eikä yhdenvertaisuuslaki ei ole mikään rusinat pullasta laki, josta voi valita minkälaisia yhdenvertaisuusteemoja kannattaa ja mitkä eivät taas kiinnosta pätkän vertaa. Meillä on myös uskonnonvapauslaki ja yhdenvertaisuuslain nojalla ihmisiä ei saa syrjiä myöskään vakaumuksen perusteella.

 Kaksoismarginaaliin joutumisesta on puhunut paljon mm. Laura Late Mäntylä, hän on kuvannut tilannetta uskovien seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kannalta vaikeana. He kokevat syrjintää molemmilta puolilta löytämättä ymmärrystä kummallakaan taholla. Eroakirkosta.fi kampanjoinnilla on ajateltu tuettavan seksuaalivähemmistöjen asiaa, mutta päinvastoinhan siinä käy, kun seurakuntiin jäljelle jäävä joukko on entistä vanhoillisempaa. Viisasta olisi seurakuntaisten äänestää vaaleissa ja valita sellaisia ihmisiä kirkkovaltuustoon, jotka ajavat itselle tärkeitä teemoja. Aivan oma lukunsa on kohut, jotka syntyvät vain kohinan vuoksi, vailla todellista kontekstia, median luomiksi klikkiotsikoiksi. Händel- ja Simojokikohut ovat esimerkki siitä, kuinka yhdenvertaisuuslakeja voidaan tulkita yksisilmäisesti. Händelin musiikkia ei voi riisua historiallisesta taustastaan, ja jos ei saa soittaa klassista musiikkia, niin miten voi opettaa edes historiaa. Musiikissa on myös musiikin historia ja kaikki nykymusiikki pohjaa aikaisempiin ajallisiin kerroksiin. Kyllähän uskontojen levittäminen keskiajalla ja uuden ajan alussa on ollut hyvin väkivaltaista ja esim. ristiretkiä ja kolonialismin historiaa täytyy käsitellä koulun opetuksessa, ne ovat aivan keskeisiä sisältöjä ja taustoittavat lapsille ja nuorille mm. sitä, mistä nousee nykyajan epätasa-arvoiset asetelmat ihmisten välillä. Jos ei tunne historiaa, ei voi ymmärtää tätä päivää. Nyt me keskustelemme siitä, voiko jotain tiettyä musiikkikappaletta kuunnella koulurakennuksessa, jos se on sävelletty aikana, jolloin koko musiikkitraditio on ollut läpikotaisin hengellistä. Tämä keskustelu on pelkästään sivistymätöntä, ei aja mitään todellista yhdenvertaisuuspyrkimystä kohti.

Pidän asioiden pohdiskelusta suhteessa menneisyyteen ja pyrin lukemaan asioita tästä päivästä ja menneisyydestä rinnakkain. Tänään kävelin divarin ohi ja matkaan tarttui Margaret Meadin Mies ja nainen... suomenkielinen painos vuodelta 1957. Sekä Manne Forssbergin Kalun käyttöopas. Oletko lukenut sitä? Minulle aivan uusi vaikka seksuaalikasvatuskirjana jo aika vanha. Ei kuitenkaan niin vanha kuin  Meadin tutkimukset samoalaisyhteisössä ja siitä johdetut melko villit seksuaaliteoriat. Meadin tutkimukset ovat todiste siitä, että ihminen löytää mitä haluaa löytää ja näkee, mitä toivoo näkevänsä. Tiedettä kirja ei varsinaisesti edusta, mutta jollain tavalla on hauskaa lukea hänen pohdintojaan miehen ja naisen roolista muuttuvassa maailmassa ja miten hän on päätynyt näihin lopputuloksiin. Eli vähän lisävaihdetta päälle moderniin keskusteluun sukupuolirooleista. Mutta ehkä palaamme vielä tähän!

Kaunista kevättä, ensimmäiset krookukset ja narsissit kukkivat jo! Toivottavasti pysyt terveenä, 

yt. Milla