Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kiitos kirjeestä! Tänään on paljon syytä kiitokseen ja kiitollisuuteen mm. kodista ja kotimaasta, kielestä, koulutuksesta ja kirjoista ja kaikesta mikä on mahdollista vain rauhan ja turvallisuuden kautta. Mutta mikään ei ole itsestään selvää, silti juuri tänään kaikki on hyvin. Flunssa alkaa hiukan helpottaa ja leivoin lapsen kanssa kääretortun. Se on arkista onnea. 

Avaan television ja odotan linnan juhlia - mistähän nyt kohistaan? Näiden juhlien aikaan puhutaan aina jossain määrin yhdenvertaisuudesta, ja onneksi nykyaikaa on se, että kutsulistalla on jo jonkin verran myös tavallisia ihmisiä, joilla on jokin tarina. Yksi haastatelluista vieraista arveli olevansa ensimmäinen touretten syndrooman omaava vieras, toisella pitkä päihdemenneisyys. Mutta edelleen suurin osa on jollain tavalla julkisia hahmoja.

Lehtiotsikohin pääsee puvulla, jos se jollain tavalla poikkeaa etiketistä, tai haastaa muuten perinteitä. Nyt esim. metsäsaamelainen puku ja pimppipuku. Molempia on luonnehdittu sekä törkeänä että tärkeänä tekona, aina katsantokannasta riippuen. Pimppi jakaa mielipiteitä, ja aina jonkun mielestä se loukkaa vanhempia ihmisiä. Mutta todellakin Sari Näreen Sota ja seksi-kirjan lukeneena, epäilen että kukaan veteraani penkiltä putoaa pimppipuvun vuoksi. Saamelaiskysymyksiin ymmärrykseni on liian heikko, mutta toivoisi, ettei yhdenvertaisuuskeskustelut menisi sellaiseen jatkuvaan maton jalkojen alta vetämiseen. Että kaikille ajatuksille olisi tilaa, samalla kuin kaikille hameille, housuille ja housuhameille...

Seksi nyt on edelleen varma keino saada pahkumista aikaan mediassa, sitä samaa kättä purraan, joka ruokkii. Klikkiotsikot janoavat erotiikkaa. Se on yksinkertainen keino saada kaikki väki painamaan nappia. Joko viittaus seksiin tai kuolemaan - kumpikin käy. Siitä puhe mistä puute, on vanha sananparsi, mutta mielestäni puute on enemmän lukemisesta ja lukutaidosta kuin mistään muusta. Tein aiemmin helmet luku haasteen aina #sexchallengena, kaikki samat haatekohdat, mutta kirjan tuli käsitellä seksuaalisuutta. Se todella avasi aivan uusia ovia ja ikkunoita, kirjoja, joita en olisi koskaan muuten löytänyt! Ihminen joka lukee enemmän, ihmettelee vähemmän. 

Nyt haaveilen pienen tauon jälkeen jatkavani helmet haasteen #sexchallengena, kunpa vain saisin jonkun mukaan, niin ilo olisi jaettuna kaksinkertainen. En nyt Anna-Riitta yllytä kun tiedän että sinulla työt ja projektit painaa päälle. Mutta ehdottomasti seuraava kirja lukulistallani on Hekuma.  Aiheena yhteiskuntamme yksi suurista tabuista, väkivaltainen nainen, joka yrittää hillitä itseään ja heittäytyy viettelevän ruukkugerberan pauloihin, viimeisenä oljenkortenaan. Kirja-arviossa tyyliä kutsutaan ei niinkään sosiaalipornoksi, vaan sosiaalityöstä kumpuavaksi viherkasvipornoksi. Tiedät Anna-Riitta, miten lämmittää mieltä, kun kaksi intohimon kohdetta yhdistyy samassa kirjassa. Ja siis todellakin, kiitos vinkistä, Kolonialismia sivuava puutarhani-kirja menee ehdottomasti lukujonoon! 

Kolonialismin vaikutus näkyy enimmäkseen huonekasveissa. Juuri kasvinmetsästäjien ja valloittajien eksootiikan himo sekä halu hyödyntää kaikkia luonnonvaroja valloitetuista maista, on tuonut olohuoneisiimme kaikkea sellaista, mikä ei tänne lainkaan kuulu. Huonekasveja on aikanaan hankittu yläluokan statussymboleiksi, jos jokin kasvi yleistyi esim. jakamisen kautta työläiskodeissa, niin porvarit hylkäsivät ne.  Kasvien siirtely pois luonnollisista ympäristöistään uusille paikoille on tuottanut luontoon haitallisten vieraslajien ongelmaa ja sekoittanut ekosysteemiä. Minullakin on pöydällä iso kultaköynnös, joka on vääriin paikkoihin siirrettynä aiheuttanut ongelmia luonnossa ylenpalttisesti levitessään. Tästä lisää Teija Alangon kirjasta Kultaköynnös ja unelma. 

Toisaalta nyt paljon myydään kaikenlaista värjättyä ja glitterillä päällystettyä kertakäyttökukkaa sekä joulumyyntiin ruukkusypressiä, joka ei talvehdi suomessa, ja ne päätyvät asetelmista roskiin. Kuten Sylvian joululaulussa kerrotaan, niin Italiaan se sypressi kuuluu kukkimaan. Me voisimme hyvin ostaa jouluasetelmiin jotain kotoperäistä havua, jonka voi istuttaa maahan keväällä. Aina nekään eivät selviä kuivassa huoneilmassa, mutta aika monta havupuuta olen saanut elävänä takaisin maahan. Elävä joulupuu on pitkäaikainen ilo. 

Itsenäisyyspäivänä marssitaan monen asian puolesta ja mm. taloudellinen eriarvoisuus, hallituksen leikkaukset ym. on entistä vahvemmin esillä. Se on kontrastissa hienojen pukujen ja korujen loisteen kanssa. Toisaalta linnanjuhlien ja muiden juhlapäivän rientojen ansiosta moni ompelija, kampaaja, tarjoilija, taksikuski jne. saa enemmän työtuloa. Tanssituttavani on lahjakas ompelija ja käsityön taiteilija, joka luo monelle linnan vieraalle joka vuosi ihanan asun. Tänään on hänellä varmasti helpottunut olo, kun kiire hellittää. Parasta, jos rahaa käytettäisiin juuri palveluihin eikä materiaan. Jos jokin päivä, niin itsenäisyyspäivä on juhlimisen ja marssimisen arvoinen. 

Rauhallista itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!