Päiväunelmia

Hei taas ja kiitos kirjeestä, minä en kyllä yhtään tiedä miksi edellinen kirje ei näy. Jos tämäkään ei tule perille, niin vaihdan siihen kirjekyyhkyyn. Nyt kukkii krookukset, leskenlehdet, narsissit, imikät ja lumikellot. Kevät saa vähän lisäväriä, vaikka maa kävi muutaman kerran valkoisena. Kirjoittajaidentiteetti... Kirjoitan aika vähän muuta kuin työtekstiä, ja se tietysti kuihduttaa kirjoittamisen sävyjä. On vain se ammatillisen kirjoittamisen rooli. Siitä irrottautuminen on aika vaikeaa. Mutta aina voi yrittää ja hyväksyä sen, että sama ihminen ei veny aivan kaikkeen. Myötätunto ja itse myötätunto on silti helpommin sanottu kuin tehty. Tällä hetkellä poliittiset kirjoitukset ovat vaalien vuoksi isosti näkyvillä. Ja kiinnostava juttu viikolta oli tämä geriatrisen yhteiskunnan käsite. Kun vain ikääntyvä väestö pitää tiukasti kiinni äänestysoikeudesta ja nuoriso nukkuu vaaleissa, niin aihepiirit valikoituvat sen mukaan. Tätä on ollut aina, mutta ilmeisesti kuilu syvenee.  Poliitt...

Terveisiä sairastuvalta ja Kiitos jälleen kerran kirjeestä! Pahoittelut vastauksen viipymisestä, kunto ei ole ollut ihan paras mahdollinen. Sinä olet kyllä totisesti suurella liekillä asioiden takana, jotka haluat nostaa esiin. Minua on kutsuttu tulisieluksi, mutta tässä kohdassa olen ennemmin jäähdytysnestettä, jos taas autoterminologiaan palataan. Liikenneaiheiset kirjelmät ovat aika yllättävä valinta kahdelta täysin antiautoilijalta, mutta eipä siinä mitään. Saan säännönmukaisesti sparrausta alkavaan autoiluharrastukseeni pihan lapsukaisilta, jotka syttyvät muun muassa kytkin- ja jarruremonttiaiheisista keskusteluista. Lakaisukoneen ja roska-auton vierailu pihassa ovat myös ovat varmoja keskustelun avauksia ja jäänmurtajia. Henkilökohtaisesti olen ylpeä siitä, että erään pihamme 2-vuotiaan ensimmäinen kolmen sanan lause oli ”Milla työntää kottikärryjä”. Se on kaiketi ollut niin tavallinen näky, että on jäänyt pienen pojan verkkokalvoille ja ajatus kielen päälle pyörimään. Siinä miss...

Hei Anna-Riitta, kiitos kirjeestä ja pahoittelut ärsyttämisestä, näin siinä helposti käy kun lähtee haastamaan toisen tarjoamaa näkökulmaa, mutta siinä myös koko jutun juoni. Minä myöskin pidän etuoikeutena saada keskustella asioista erityisesti niiden ihmisten kanssa, joiden ajatukset ovat mahdollisimman kaukana omastani, mutta en usko että ajattelemme asioista niin kovin eri tavoin kuitenkaan. Olen monessa mielessä keskitien kulkija ja uskon, että naisten oikeuksien puolesta puhuminen on mahdollista ilman törmäyskurssia. Lupaan silti vastaisuudessakin, vaikka keksiä vastavirtaisia ajatuksia, että saamme tämän kirjeenvaihdon pysymään elävänä ja vilkkaana. En toivoisi, että kirjeenvaihtomme olisi liian sievää ja nyökyttelevää. Muistan, että valitsit minut kirjekaverikseni juuri sillä perusteella, kun kerroin päiväkotiaikojeni kirjeenvaihdosta maalaisserkulleni. Viiden vanhana olin ryhmässä hiljainen ja arka lapsi, mutta samanaikaisesti lähetin tulikivenkatkuisia kirjeitä serkulle ja ma...

Kiitos Anna-Riitta taas kirjeestä ja inspiroivasta avauksesta!!! Väistämisvelvollisuus, nyt tartuit mielenkiintoiseen teemaan! Ja ei - en ole kokeillut kadulla mitä tapahtuu jos pidän oman kävelylinjani, mutta pidän uskottavana sitä, että väistäminen on pitkälti opittu tapa, ehkä jopa vähän primitiivinen pyrkimys välttää kivuliasta osumaa. Ehdottomasti se kertoo myös hyvistä käytöstavoista, mutta ei siitä pelkästään, koska myös eläimet väistävät. Minulla oli lapsena pieni perhoskoira, joka väisti aivan ojaan asti kaikkia vastaantulijoita ja kyllä vain, tyttökoira oli. Kissoille hän saattoi haukahtaa isäni jalkojen välistä, muuten ei koskaan uskaltanut. Itsekin liikenteessä odotan ja väistän kaikki maan matosetkin, niin että takanatulijat menettävät hermonsa. Edustan sitä stereotypioiden "naiskuskia", jonka ajotaito rapistui vuosina, jolloin perheessä oli nk. parempi kuljettaja, joka automaattisesti istui ratin taakse. Syytän tästä itseäni, olisi pitänyt hakeutua väkisin autoi...

https://www.anna-riitta.fi/blogi/pervoilua-ja-tofua Kiitos kirjeestä! Mitä ihmettä, tofua ja pervoilua... Hetki minulla kesti yhdistää langat. Kuulosti alkuun ruoalla leikkimiseltä, mutta olimmekin tarttuneet eri lööppeihin. Respektiä-kirjan saama huomio on ollut kiitettävää, sikäli kun seksuaalikasvatus ei ole mediaseksikäs ala alkuunkaan, ja harva tämän aihepiirin kirja saa näin paljon ilmaista mainostilaa. Ihan sellaisesta tasaisen turvallisesta seksuaalikasvatuksesta kun ei saa klikkiotsikoita. Olen Anna-Riitta jakanut päiväkodeille sinun kirjasuosituksiasi lasten kehotunnekasvatukseen ja iloitsen pulppuilevasta innostasi tehdä tätä työtä. Kerroit lapsesi koulun saamenkielisestä opetuksesta. Tuttu paikka! Samoja lapsia minulla on ollut ilo seurata päiväkodin puolella. Katselen seksuaalikasvatuksen kenttää tällä hetkellä enemmän juuri näiden pienten, alle kouluikäisten lasten kantilta. Ilahduttavaa on nähdä kuinka ihanasti lapset kiinnostuvat samoista tärkeistä kehotunneasioista. He...

Hei Anna-Riitta! Olipa mukavaa saada oikea kirje, siitä on todella pitkä aika kun edellisen kerran sain jotain muuta kuin joulukortin tai... siis yhtään mitään. Postiluukusta ei tule edes mainoksia, 'ingen reklam' lukee vielä ovessa edellisen asukkaan jäljiltä. Kirjeesi ei tipahtanut eteisen lattialle vaan tänne digiseinälle, mutta kuitenkin oikea kirje, ei sellainen lyhyt someoksennus, jossa kirjaimet jäävät hymiöiden varjoon.  Meitä yhdistää kiinnostus luontoon, ihmistieteisiin ja seksuaalisuuteen. Anna-Riitta, olet doula ja minä entinen neuvolapsykologi. Sinä olet aktiivinen ja monessa mukana oleva seksuaaliterapeutti ja seksuaalikasvattaja, minä vähän some- ja mediakammoinen psykologi ja  seksuaalineuvoja. Meitä kiinnostavat yhdenvertaisuuden teemat, rakkaus kirjoihin ja kulttuuritapahtumiin, luontosuhde sekä avoimuus elämän moninaisuuden ihmettelylle.  Ihmistaimien ja kasvien esikasvatus on vahvasti omaa tonttiani, viljelen kolmea eri puutarhaa ja teen päivätyötä esi...